“Muna vai kana – vai nugget?” Ihmisen, eläimen ja konseptitaiteen epäpyhä kolminaisuus

Store frontimg_36851img_3694

(Unfortunately this Article is only in finnish..)

“Anteeksi, mutta mihin te kaikki oikein jonotatte?”, oli kysymys johon jouduin vastaamaan ainakin viisi kertaa New Yorkin 7th Avenuen ja Bleecker Streetin kulmassa vietetyn puolituntisen aikana. Saatuaan vastauksen ohikulkijat yleensä jatkoivat entistä hämmästyneempinä, “Onko tuo taidetta?!”. Kysymysten ja ihmetysten aiheena oli yksi tämän vuoden huomattavimmista taidealan tapahtumista, nimekkään ja salaperäisesti kasvottomana pysyneen katutaiteilija Banksyn uusi “The Village Pet Store and Charcoal Grill” installaatio. Vuonna 1974 syntynyt brittiläinen Banksy on yksi katu- tai graffiti-taiteen isoista nimistä ja tullut tunnetuksi etenkin kantaaottavista ja satiirisista graffiteistaan. Kyseisen installaation myötä taiteilija laajentaa toiminta-aluettaan “klassisen” graffititaiteen ulkopuolelle ja samalla osoittaa kuinka käsitteellistetty katutaide liikkuu sulavasti sisätiloihin.

“The Village Pet Store and Charcoal Grill” nimi tiivistää konseptin, mutta se mitä taiteilija on “lemmikkikaupan” ja “grillin” yhdistämisellä halunnut viestittää, vaatiikin pientä pohdiskelua ja analyysiä. Munat, joista kuoriutuu mekaanisia, BBQ-dippiä juovia nuggetteja, meikattu lemmikkikani viilaamassa kynsiään, akvaariossa uivat kalapuikot sekä olutta juova simpanssi, joka katselee häkissään Discovery Channelilta nauhoittamaansa lajitovereidensa parittelua, pyrkivät kohahduttamaan ja muistuttamaan eläinten alistamisesta tehotuotannon liukuhihnalle ja eläintarhojen vetonauloiksi. Mekaanisten eläinhahmojen lähes aidot liikkeet ja silmänräpäytykset ovat todellinen insinööritaidon näyte ja onnistuvat aiheuttamaan sekä kylmiä väreitä että hetkittäisiä oivalluksia ja keskustelua katsojissa. Installaation viesti näyttää olevan kohdennettu kuluttajille, jotka jakavat eläinkunnan maistuviin ja tuuheaturkkisiin hyötyeläimiin ja söpöihin, kosteasilmäisiin koiranpentuihin. Sanoma tuntuu myös menevän perille katsojien kyseenalaistaessa tämän vallitsevan suhteensa eläimiin – sekä ruokaansa.

Matkalla munasta hampurilaisravintolan tarjousnuggetiksi on monta vaihetta, joita jotkut kuluttajat eivät juurikaan pohdiskele eivätkä ruoantuottajat halua niistä muistuttaa. Toiset, varsinkin hyvin koulutetut kaupunkilaiset, ovat sen sijaan alkaneet Yhdysvalloissa karttaa hormoneilla ja antibiooteilla tuotettua lihaa, prosessoituja tuotteita ja vannovat orgaanisen Whole Foods –ruokakaupan nimeen. Vaikka Whole Foodsin osuva pilkkanimi “Whole Paycheck” kertookin orgaanisen ruoan tarjonnan olleen pitkän aikaa kohdistettu parempituloisille kuluttajille, näyttää ruokatrendi valuvan alempituloisten ja yhä tiedostavampien ihmisten ruokapöytiin. Arvoina ilmiön taustalla jylläävät pääasiassa terveellisyys ja eettisyys. Toisin kuin Suomen Luomu –tuotteet, on “orgaanisuus” myös onnistuttu brandaamaan trendikkääksi valinnaksi ja elämäntavaksi, joka on muidenkin kuin “viherpiipertäjien” yksinoikeus. Houkuttelevuutta lisää myös se, että orgaaniset tuotteet ja “slow food” kulkevat usein käsi kädessä sydämellisen palvelun kanssa ja kaupassa käynti ruuhka-aikana voi olla jopa herttainen kokemus.

Myös itse media tai tässä tapauksessa pieni kauppa ja sen edusta toimivat viestinä. Banksy on nimittäin valinnut varsin puhuttelevan paikan “pop-up” kaupalleen: se sijaitsee julkkisten ja turistien suosimassa West Villagessa ja vieläpä Sinkkuelämästä tutun Sushi Samba ravintolan vieressä – toisin sanoen kulutuskulttuurin polttopisteessä. Kaupan konseptista voi päätellä, että taiteilija on myös nyökännyt yhden brandinrakentamisen trendin suuntaan ja virittelee keskustelua taiteen ja kaupallisuuden kohtaamisista. Vaikka kaupan tarjonta onkin varsin epätrendikästä, on “limited edition” tyyppisen, vain rajallisen ajan olemassa olevan kaupan konsepti hyvin tehokas tapa rakentaa brandista katu-uskottavampaa ja tavoiteltavampaa. New Yorkissa monet brandit ovat jo vuosia pystyttäneet guerilla -liikkeitä ja taiteilijoiden tekemiä ikkunainstallaatioita yllättäviin paikkoihin ja juuri kun tieto vuotaa laajempaan julkisuuteen, paikka onkin hävinnyt.

Aiemmin graffiteilla ohikulkijoita ravistellut katutaiteilija on uudella teoksellaan onnistunut lopulta välittämään monta viestiä, niin eettisten kulutusvalintojen tärkeydestä kuin katutaiteen siirtymisestä kohti institutionaalisempaa ja toisaalta myös kaupallisempaa asemaa. Ulos lähtiessäni kuulen uteliaan lapsen tiedustelevan äidiltään, “Äiti, onko tuo delfiini menossa naimisiin, vai miksi sillä on huntu?”. Jonossa olijat herkistävät kuuloaan ja vaikuttavat tyytyväisiltä äidin vastatessa “No katsos, oikeastaan se ei ole huntu vaan verkko ja delfiini on sen vankina.” Ehkäpä seuraava sukupolvi pelastaa leopardit ja graffittitaiteen uhanalaisten lajien listalta ja miettii sushia tilatessaan mitä tonnikalalajiketta puikkoihinsa pyydystää.

 

Advertisements

1 Comment

Filed under Newspaper articles and columns

One response to ““Muna vai kana – vai nugget?” Ihmisen, eläimen ja konseptitaiteen epäpyhä kolminaisuus

  1. vtiggert

    That’s interesting! Gotta check the other banksy pieces in the city – maybe doing a DIY street art walk and visiting the spots…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s